Onneksi Gallupilla ei tehdä töitä juhannuksena, joten saan ihanan ja tarpeellisen kolmen päivän vapaan. Loma alkaakin jo kohta, joten ei tarvitse paljon enää kärsiä. Joka vuosi toivon, ettei tarvitsisi palata sinne, eli nyt jo neljättä kertaa.
Kesäjuhlat oli yllättävän hauskat. Olin tänä vuonna peräti yhteentoista asti siellä, mikä on uusi ennätys. Liharuokaa ei tarjoiltu, mutta salaatti oli hyvää ja karkkeja ja limsaa oli tarjolla runsaasti. Tutustuin mukavaan tyyppiin, joka oli meidän tunneilla yliopistossa. Ja kokeilin viini-kokis-yhdistelmää, joka oli oikeasti aika hyvää. Olin iloinen ja puhelias. Loppuillasta tulin kuitenkin vihaiseksi, joten ehkä en kokeile viiniä toiste. (Kossulla on sama vaikutus.) Minua vähän harmittaa, etten pysty juomaan alkoholia, olisi ihan mukava joskus irrotella. Mutta olenhan minä vähän syntymähumalassa muutenkin, hehhehhahahaha... tai jotain.
Huomenna tapaan Hennan, jota en ole nähnyt vuoteen. Hennalle syntyy elokuussa vauva, joten teen sitten ensi tuttavuutta myös lapsen kanssa. Onko epäkohteliasta pistää käsi odottavan vatsalle ja tunnustella, potkiiko vauva? Entäs mahan lyöminen nyrkillä? Tai kutittaminen? Tai pussaaminen? Ehkä jätän sen mahan rauhaan, minulla on ollut 14-vuotiaasta asti raskaana oleva nainen-into. Piirtelen vieläkin melkein pelkästään odottavia äitejä. Enkä todellakaan halua itse lasta.
Ystävällinen viesti vanhalle ukolle, joka naureskeli eilen kolme kertaa haastattelun aikana että onpas pitkä ja perinpohjainen kysely: Haista paska. En kehdannut puhelimessa sanoa, kun kuitenkin edustan firmaamme, mutta olisit jättänyt vastaamatta. Sen ymmärrän, että alkaa kyllästyttää, mutta se ei edes ollut pitkä kysely. Aikuiset ihmiset on joskus käsittämättömän lapsellisia. Sano ei tai vastaa kaikkiin kysymyksiin, perhana. (Huomaako, että alkaa olla kesäloman paikka?)
Martylla ja minulla menee nyt vähän kivikkoisesti ja saattaa tulla ero. En jaksa oikein tästä puhua, ehkä sitten myöhemmin enemmän. Sanotaan näin, että Martyssa on tullut vasta nyt esille aggressiivisempia piirteitä ja se tekee vähän turvattoman olon. Hän on myös masentunut, mikä ei oikein helpota asioita. jne. En tiedä mitä tästä tulee. Oltiin ihan tosissamme yhdessä, joten kyllähän tämä surettaa, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin suhteessa, josta tulee ahdistava. Se on kuitenkin pahempaa kuin yksinäisyys.
Linkkejä:
Tykkään tästä sarjakuvasta ja varsinkin Oliver-vauvasta.
]]>Nyt on siis niin, että yhdessä meidän työpaikan koneessa on sisällä ötökkä. En tiedä, kuoliko se sinne vai onko se vielä elossa. Mahtaako se ryömiä sieltä ulos, kun joku tekee haastattelua?
Etanakanta on kasvanut usealla yksilöllä. Nyt niitä näkee ihanan paljon, kun on sadellut. Poimin parhaat päältä ja nostelen muutkin turvaan. Surettaa aina, kun näen kauniin etanankuoren rikki tallautuneena. Yhtenä päivänä näin, miten kolme etanaa oli syömässä jotain, mikä vaikutti sisäelimiltä. Ne siis söivät kuolleen etanan jäännöksiä. Kannibalismi ei niitä hetkauta. Olenkin miettinyt, onko etanoilla omaatuntoa. Omani eivät ainakaan osoita minkäänlaista moraalista pohdintaa, mutta ehkä en ole kasvattanut niitä tarpeeksi?
Kuulumisia: Hmm? Höö? Tuntuu, ettei mulle kuulu ikinä mitään. Kirjan käännösprojekti siirtyy syksyyn, joten kai yritän saada jotain muuta työtä sillä välillä.
Anni ja minä oltiin joskus Bogart Co-faneja. Bogart on tehnyt muutamankin todella nolostuttavan videon, jotka löytyvät Youtubelta. En nähnyt näitä lapsena koskaan - en tiedä, olisinko silloinkaan osannut innostua niistä - mutta tässä muutama nostalgiapala 80-luvun nuorille:
]]>Olin eilen töissä. Huomasin, että oli äitienpäivä; siitä muistutti yksi jos toinenkin vastaaja. Sain yllättävän hyvin silti haastatteluja. Sunnuntaina on tuplapalkka, joten melkein kannattaa tehdä vaikkei saisi yhtään - silti saa yli normaali-illan ansion. Ja siitä puheen ollen, huomenna tulee täyteen NELJÄ VUOTTA GALLUPILLA. Yäk!! En koskaan uskonut olevani siellä niin pitkään jne jne, ja toivottavasti ei tarvitse olla enää yhtä pitkään jne jne.
Taudit:
-flunssa (olin jo viime viikon kipeänä eikä vieläkään tunnu paranevan - krööh! Ei kauheen kipee, mut kuitenkin riittävän kurja olo edelleen)
-mahatauti (?)(taisi mennä jo ohi... )
Ärtymyksen aiheet:
-jehovan todistaja ilmestyi TAAS ovelleni. Teeskentelin sairaampaa kuin olenkaan. En tiedä uskoiko. Sain Herätkää!- ja Vartiotorni-lehdet. Alan kyllästyä tähän. Mutta en kehtaa sanoa, että häipykää ja en halua olla missään tekemisissä kanssanne.
Miksi ajattelin, että olisi hyvä ajatus tarkistaa, paljonko olen Sampo pankille velkaa? Vastaus: melkein 15 000. Opintolainaa kaikki, mikä sentään lohduttaa, muta silti. Ja siitä tuli mieleen, että ensi kuussa on taas lyhennys tulossa.
En ole koskaan ajatellut asiaa tarkemmin, mutta itse asiassa olen korviani myöten veloissa enkä saa niitä vielä kymmeneen vuoteen maksettua, ellen voita lotossa tms. Jos olisin tienannut jotain tutkinnolla, asia ei ehkä ärsyttäisi ihan niin paljon.No, jospa sitäkin vielä.
Kuuntelen 90-luvun eurodancea. Joskus nämä biisit tekivät minut onnelliseksi. En tajunnut, miten halvalta syntikat kuulostavat ja miten tylsiä nämä kappaleet ovat.Jokin näissä silti koskettaa ihan nostalgiasyistä.
Crouzonin syndrooman löysi Octave Crouzon. Heh heh, Octave! Siinäpä nimi, jota voisi harkita lapselleen, jos sellaisen saisi. (Marty on jo käyttänyt veto-oikeuttaan sellaisiin ihaniin nimiin kuin Emily ja Toby, mutta Octave? Pitääpä kysäistä.)
Päivi-serkku sai Englannissa pojan, jonka nimeksi tuli James. :) James-nimi on ollut minulle läheinen jo pitkään, jostain syystä. Muistelisin, että Kauniiden ja rhokeiden James Warwick aloitti mun ja Annin jamesailut. Tyyppi oli niin tylsä ja vanha, että aloimme ivallisesti puhua "jamesista" jutusta, kun jokin oli ... joko coolia tai ... lamea? mitä sanotaan suomeksi nykyään :D Ja se sitten jäi sanonnaksi. Sitten keksin James-lehden, joka oli parodia Suosikeista yms. nuorisolehdistä. Ja siitä se riemu vasta alkoi, kun Anni kehitteli vastavedoksi Nyt Räjähtää!-nimisen julkaisun. Haluan kuitenkin korostaa, että James tuli ensin!
Oiva nimivalinta siis, ja varmaan ihan minun lehteni mukaan nimetty ;) Niin että kovasti onnea Päiville ja Matthew'lle vauvan johdosta!
Mitä on pöydälläni-meemi:
-Etanoiden kantoastia (L) Shukla tutkiskelee juuri kantta mietteliään ja filosofisen näköisenä. Uudet etanat viettävät aina ekan illan niin. Onko se hyvä vai huono asia? En tiedä.
-MP3-soitin (EI ipod - 1-gigainen Zen Stone)
-Lontoosta ostettu Underground-aiheinen kynäpenaali
-Coca-Cola-lasi (vaaleanpunainen)
-ensi palkasta maksettavat laskut (plääh)
-nettitunnuksia ja avainkortteja sisältävä muovitasku (enkö olekin vastuullinen?)
-isiltä saatu kynä
-Joukkoliikenteen aikataulut 11.8.2008-31.5.2009 (aha, kohta vaihtuu... En kyllä tarvitse aikatauluja, koska 27 menee kaikkina tunteina ja viikonpäivinä tasan samoihin aikoihin.)
-kaksi USB-tikkua (täynnä varmuuskopioita)
-Jalan muotoinen puinen kaulakoru (söpö)
-kaksi hiusnauhaa (pinkki ja punainen)
-possumuki
-niskan venyttelyohjeet fysioterapeutilta
-tomuliina (käyttämätön)
-Jasper Fforden "The Eyre Affair"-kirja (hauska, suosittelen niille jotka on lukeneet engl.klassikoita)
-tyhjä nenäliinapakkaus (taitaa olla aika viedä sekin roskiin)
-nallen muotoisia muistilappuja
-jotain papereita (selvitellään myöhemmin)
-lämpömittari, joka ei toimi (sisälämpö toimii, ulkolämpö on aina HH.H. Katson netistä.)
Onko pöydällä tosiaan näin paljon tavaraa..? Teen joskus sen 25 asiaa minusta-meeminkin, mikä on facebookissa pyörinyt. Kunhan muistan ja viitsin ja kerkiän jne.
]]>-Miksi olen vieläkin gallupilla töissä?
-Miten saan tarpeeksi työvuoroja kun pääsiäinen tulee?
Itkettää:
-Taisteluplaneetta Galactica loppui!
-Kaikki maksaa!
-En saanut kunnolla nukuttua!
Naurattaa:
-Hahahahahahahahahahahaa!
-En saanut kunnolla nukuttua!
]]>Isi on tulossa lauantaina mukaan kauppareissulle ja korjaamaan tietokonetuolin. Uskalsin siis ensimmäistä kertaa kuukausiin ostaa jotain muutakin kuin ruokaa. (Yms päivittäistavaroita) Säästäminen tekee niin synkeän olon, varsinkin kun mitään ei oikeasti jää säästöön vaikka miten monta tonnikalatölkillistä söisi. Söin siis ulkona, nautiskelin kanapurilaisesta ja kuuntelin vanhaa musiikkia. Minua huvittaa aina, kun ne soittavat sitä "dance baby dance"-biisiä. En tiedä kuka on esittäjä tai mikä on biisin nimi, mutta siitä tulee aina mieleen "Rauskin enkelit" vanhassa "Mennen tullen"-sarjassa. Koko kappale tuntuu vitsiltä. Samoin kuin "Nights in white satiiin", jota samassa sarjassa laulettiin. Mitähän muita biisejä Studio Julmahuvi/Mennen Tullen pilasi minulta? Ainakin "Elämältä kaiken sain" ja "Odotat lastain" tulevat mieleen. Vaikka en nyt noista kovin paljon välittänyt ennenkään. :D Huvittaa vaan.
Päätin, että voisin yhden kympin pistää johonkin, ihan että tuntisin olevani elossa. Kävin ahnaasti läpi Anttilan dvd-valikoimat, mutta muistinkin äkkiä, että päiväkirja oli lopussa, ja suuntasin Tiimariin.
Siellä minua odotti punainen päiväkirja, jonka olin hylännyt pari kuukautta sitten vihreän takia. Punainenkin on hyvin kaunis ja kävin aikanaan tiukan taistelun niiden kahden välillä. Tuntui, että punainen oli minua odotellut joulukuusta asti ja halusi kuulla elämäni tarinan. Nyt se on minun. Millaisia seuraavista kuukausista tulee, en tiedä, mutta nyt ainakin tuntuu toiveikkaalta. Olin onnellinen tänään ja energiaakin on. Pian saan toivottavasti sen kirjan käännettäväksi. Elämä hymyilee ja silleen.
Pihassa oli jäätä, vettä ja lunta sekaisin ja lisäksi tuuli, huomenna menen kyllä ihan etupihalta enkä sitä kinttupolkua, joka on tähän mennessä ollut kätevämpi.
Etanoille maistuu tammenlehväsalaatti. Katselen mielelläni niitä syömässä, se näyttää aina niin kovalta työltä, kuin huhkisivat pelloilla itseään suurempien salaatinlehtien parissa.
Lopetan raporttini täältä tähän.
]]>Oikeestaan ei kuulu mitään uutta, paitsi että kirjankäännösprojekti taitaa olla tulossa psykologian puolelta! Olen varovaisen innostunut asiasta, vaikka mustaa valkoisella ei vielä olekaan. Parin kuukauden päästä tiedetään. Käyn edelleen gallupilla ja soittelen ihmisille ja silleen. Se ei ole paljon muuttunut. Yksi meidän valvojista lähti valmistuttuaan lääkäriksi, joten ehkä se uraputki minullekin urkenee.
Muuten olen ollut vaan. Olen ollut tosi väsynyt tänä talvena. Kävin verikokeissakin, mutta ei löytynyt mitään. Kilpirauhanen toimii, verensokeri oli erityisen hyvä ei-paastoarvoksi ja sydänfilmi oli täysin normaali. Tulehduksia ei ole. Eiköhän se tästä virkisty, pitää vaan syödä vitamiineja jne. Tähänkö on nykyinen lääketiede tullut? Kokeita vaan tehdään ja mitään ei löydy. Onhan se oikeesti hyvä tietää, että kaikki on kunnossa. Väsymys ei ole ihan vielä hävinnyt, mutta on jo vähän pirteempi olo. Tänään ainakin aurinko paistaa, mikä näyttää ihan mukavalta. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti.
Mainitsin verikokeista Kaisa-serkulle, joka opiskelee sairaanhoitajaksi. Hän katseli kyynärtaivettani kuin paraskin vampyyri: "Onpas sulla hyvät verisuonet! Tuosta mäkin ottaisin." Hiukan huolestuttavaa. :P Mutta oikeella alalla kuitenkin.
Perhe järjesti minulle valmistujaiset Leppävirralla 4.1., mistä jäi haikean nostalgiset fiilikset. Tapasin vanhaa opettajaakin, jota en ole vuosikausiin nähnyt. Oli kyllä mukava reissu, vaikka aina vähän järkyttää palata Leppävirralle ja nähdä asioiden muuttuneen - vanhassa lähikaupassa on lastentarha, toinen kauppa on lopetettu, ja niin edelleen. Silti tietyt asiat pysyvät samana, kuten vaikka Leppävirran silta ja sen maisemat, tai se mökki missä asumme siellä ollessa. Ukin mökki on purettu ja sinne ei voi palata, mikä tulee aina haikeana mieleen.
Jatkuva rahapula on tosiasia ja ottaa päähän. Laskuja ja laskuja ja laskuja riittää joka kuukaudelle. Olis kiva, jos joskus olisi sellanen 20 € ylimääräistä, että vois käydä vaikka leffassa tai vuokrata jotain tms. Mutta Youtube on hyvä apu, jos ei tekijänoikeudet huoleta.
Olin liian kiltti Jehovan todistajalle ja sain kirjasen "Mitä Raamattu todella opettaa?" Kuvat on sen verran huvittavia, että pitää joskus ottaa kuvia niistä ja laittaa tänne kommenttien kera. (Onko toisten uskonnon pilkkaaminen hyväksyttävää?)Ongelma on siinä, että Jehovan todistajien kuunteleminen on minusta oikeasti mielenkiintoista, mutta he tulkitsevat sen aina niin, että haluan liittyä heihin. Pitäisi kertoa omista uskomuksistani, tai esim. Tikkariteologiasta, pari valittua sanaa. Ehkä se auttaisi. Myös oven avaaminen alasti tai joku "Oltiin juuri ottamassa kokaa, haluatko sinä? Eka on ilmainen"-juttu voisi olla hyvä.
Innostuin katsomaan Pokka pitää (Keeping Up Appearances)-sarjaa. Hyacinth Bukee on loistava hahmo ja ehkä muistuttaa jotakuta tuttua. Sain Martynkin innostumaan sarjaan, ja olemme katselleet yhdessä. Sarja toistaa itseään, mutta se taitaa olla tarkoituskin - sanailu on nokkelaa ja hahmojen luonteeseen perustuva huumori toimii aina, vaikka tilanteet olisivat miten hölmöjä tahansa.
Pitää lisätä muutama linkki, joita en ole muistanut aiemmin mainostaa.
Nettisarjakuvia, joista olen itse saanut piristystä elämään:
Suomeksi
Englanniksi
Perhe on pimahtanut (Bread) oli suosikkisarjani joskus 11-vuotiaana. Youtubessa on muutama lyhyt pätkä, jos haluatte kurkistaa nostalgian alhoon:
(Ei suomi-tekstejä)
Rakastin tätä sarjaa ja varsinkin vanhinta veljeä Joeya. (jonka näyttelijä vaihdettiin kesken kaiken, enkä anna vieläkään sitä anteeksi!) En nyt tiedä, tykkäisinkö enää tästä sarjasta, mutta jotain hyvää siinä kuitenkin on. Muistot tulvivat mieleen. Haaveiluni olivat vähän noloja, joten en taida viitsiä paljastaa niitä. Sanon vain yhden asian: lehmällä ratsastaminen kaupungin kaduilla.
]]>