torstai, 18. kesäkuu 2009

Juhannusta...

Hei, tänään on oikeesti lämmintä ja aurinkoista! Voiko olla totta? On ollut aika syksytunnelmat viime päivinä. Kirjakaupasta sai kolme kirjaa kympillä, joten ostin "Poikani Kevin"in, joka järkytti viime kesänä veljen luona ollessa, "Kultahatun" (The Great Gatsby), joka kuuluu vähän yleissivistykseen amerikkalaisen kirjallisuuden harrastajille, ja jonkun suomalaisen kirjan, jota en ehtinyt vielä tarkemmin katsoa. Kuulosti ihan laadukkaalta.Olen innostunut Kevinistä. Se on loistava kirja, vaikka onkin aika järkyttävä/ahdistava. Lionel Shriverin muut kirjat eivät ole vakuuttaneet yhtä paljon. En tiedä, liittyykö se järkyttävään aiheeseen vai siihen, että Kevinissä käsitellään naisen haluttomuutta olla äiti, joka kieltämättä aiheuttaa tiettyä samaistumista. Kirjassa on paljon raakaa rehellisyyttä ja ihmisluonteen tutkimista, joka koskettaa syvältä.


Onneksi Gallupilla ei tehdä töitä juhannuksena, joten saan ihanan ja tarpeellisen kolmen päivän vapaan. Loma alkaakin jo kohta, joten ei tarvitse paljon enää kärsiä. Joka vuosi toivon, ettei tarvitsisi palata sinne, eli nyt jo neljättä kertaa.

Kesäjuhlat oli yllättävän hauskat. Olin tänä vuonna peräti yhteentoista asti siellä, mikä on uusi ennätys. Liharuokaa ei tarjoiltu, mutta salaatti oli hyvää ja karkkeja ja limsaa oli tarjolla runsaasti. Tutustuin mukavaan tyyppiin, joka oli meidän tunneilla yliopistossa. Ja kokeilin viini-kokis-yhdistelmää, joka oli oikeasti aika hyvää. Olin iloinen ja puhelias. Loppuillasta tulin kuitenkin vihaiseksi, joten ehkä en kokeile viiniä toiste. (Kossulla on sama vaikutus.) Minua vähän harmittaa, etten pysty juomaan alkoholia, olisi ihan mukava joskus irrotella. Mutta olenhan minä vähän syntymähumalassa muutenkin, hehhehhahahaha... tai jotain.

Huomenna tapaan Hennan, jota en ole nähnyt vuoteen. Hennalle syntyy elokuussa vauva, joten teen sitten ensi tuttavuutta myös lapsen kanssa. Onko epäkohteliasta pistää käsi odottavan vatsalle ja tunnustella, potkiiko vauva? Entäs mahan lyöminen nyrkillä? Tai kutittaminen? Tai pussaaminen? Ehkä jätän sen mahan rauhaan, minulla on ollut 14-vuotiaasta asti raskaana oleva nainen-into. Piirtelen vieläkin melkein pelkästään odottavia äitejä. Enkä todellakaan halua itse lasta.

Ystävällinen viesti vanhalle ukolle, joka naureskeli eilen kolme kertaa haastattelun aikana että onpas pitkä ja perinpohjainen kysely: Haista paska. En kehdannut puhelimessa sanoa, kun kuitenkin edustan firmaamme, mutta olisit jättänyt vastaamatta. Sen ymmärrän, että alkaa kyllästyttää, mutta se ei edes ollut pitkä kysely. Aikuiset ihmiset on joskus käsittämättömän lapsellisia. Sano ei tai vastaa kaikkiin kysymyksiin, perhana. (Huomaako, että alkaa olla kesäloman paikka?) 

Martylla ja minulla menee nyt vähän kivikkoisesti ja saattaa tulla ero. En jaksa oikein tästä puhua, ehkä sitten myöhemmin enemmän. Sanotaan näin, että Martyssa on tullut vasta nyt esille aggressiivisempia piirteitä ja se tekee vähän turvattoman olon. Hän on myös masentunut, mikä ei oikein helpota asioita. jne. En tiedä mitä tästä tulee. Oltiin ihan tosissamme yhdessä, joten kyllähän tämä surettaa, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin suhteessa, josta tulee ahdistava. Se on kuitenkin pahempaa kuin yksinäisyys.

Linkkejä:

Tykkään tästä sarjakuvasta ja varsinkin Oliver-vauvasta.

Niin totta...

Miksi?!

torstai, 18. kesäkuu 2009

Ötökän karu kohtalo

Tänään toin töihin vattuja. Niissä oli ötökkä. Se oli vihreä, pitkäsarvinen ja vähän ällö, mutta toisaalta kiinnostava. Huvittelin tuijottamalla sitä, kun se taivalsi vattujen epätasaisessa maastossa eteenpäin. Sitten se nousi rasian ulkosyrjälle ja eteni määrätietoisesti, kunnes alkoi horjua ja tipahti. Näppäimistön sisään.

Nyt on siis niin, että yhdessä meidän työpaikan koneessa on sisällä ötökkä. En tiedä, kuoliko se sinne vai onko se vielä elossa. Mahtaako se ryömiä sieltä ulos, kun joku tekee haastattelua?

Etanakanta on kasvanut usealla yksilöllä. Nyt niitä näkee ihanan paljon, kun on sadellut. Poimin parhaat päältä ja nostelen muutkin turvaan. Surettaa aina, kun näen kauniin etanankuoren rikki tallautuneena. Yhtenä päivänä näin, miten kolme etanaa oli syömässä jotain, mikä vaikutti sisäelimiltä. Ne siis söivät kuolleen etanan jäännöksiä. Kannibalismi ei niitä hetkauta. Olenkin miettinyt, onko etanoilla omaatuntoa. Omani eivät ainakaan osoita minkäänlaista moraalista pohdintaa, mutta ehkä en ole kasvattanut niitä tarpeeksi?

Kuulumisia: Hmm? Höö? Tuntuu, ettei mulle kuulu ikinä mitään. Kirjan käännösprojekti siirtyy syksyyn, joten kai yritän saada jotain muuta työtä sillä välillä.

Anni ja minä oltiin joskus Bogart Co-faneja. Bogart on tehnyt muutamankin todella nolostuttavan videon, jotka löytyvät Youtubelta. En nähnyt näitä lapsena koskaan - en tiedä, olisinko silloinkaan osannut innostua niistä - mutta tässä muutama nostalgiapala 80-luvun nuorille:

Princess

All the Best Girls

Every Time My Heart Turns Around

maanantai, 11. toukokuu 2009

Kevättä ja etanoita!

Hankin tänään uuden etanan! Se on suklaanruskea, joten annoin sille nimeksi Shukla. Se on intialainen naisen nimi. Etanat ovat sukupuolettomia, tai oikeastaan kaksineuvoisia, joten on sama kumman nimen niille antaa. (Eikä ne opi sitä kuitenkaan.) Etanoita on nyt neljä ja varmasti taas enemmän, kun kevät etenee. Niitä on mukava seurata, kun pyörittelevät tuntosarviaan, syövät ja..no, ei ne nyt paljon muuta teekään...

Olin eilen töissä. Huomasin, että oli äitienpäivä; siitä muistutti yksi jos toinenkin vastaaja. Sain yllättävän hyvin silti haastatteluja. Sunnuntaina on tuplapalkka, joten melkein kannattaa tehdä vaikkei saisi yhtään - silti saa yli normaali-illan ansion. Ja siitä puheen ollen, huomenna tulee täyteen NELJÄ VUOTTA GALLUPILLA. Yäk!! En koskaan uskonut olevani siellä niin pitkään jne jne, ja toivottavasti ei tarvitse olla enää yhtä pitkään jne jne.

Taudit:

-flunssa (olin jo viime viikon kipeänä eikä vieläkään tunnu paranevan - krööh! Ei kauheen kipee, mut kuitenkin riittävän kurja olo edelleen)

-mahatauti (?)(taisi mennä jo ohi... )

Ärtymyksen aiheet:

-jehovan todistaja ilmestyi TAAS ovelleni. Teeskentelin sairaampaa kuin olenkaan. En tiedä uskoiko. Sain Herätkää!- ja Vartiotorni-lehdet. Alan kyllästyä tähän. Mutta en kehtaa sanoa, että häipykää ja en halua olla missään tekemisissä kanssanne.

Miksi ajattelin, että olisi hyvä ajatus tarkistaa, paljonko olen Sampo pankille velkaa? Vastaus: melkein 15 000. Opintolainaa kaikki, mikä sentään lohduttaa, muta silti. Ja siitä tuli mieleen, että ensi kuussa on taas lyhennys tulossa. 

En ole koskaan ajatellut asiaa tarkemmin, mutta itse asiassa olen korviani myöten veloissa enkä saa niitä vielä kymmeneen vuoteen maksettua, ellen voita lotossa tms. Jos olisin tienannut jotain tutkinnolla, asia ei ehkä ärsyttäisi ihan niin paljon.No, jospa sitäkin vielä.

Kuuntelen 90-luvun eurodancea. Joskus nämä biisit tekivät minut onnelliseksi. En tajunnut, miten halvalta syntikat kuulostavat ja miten tylsiä nämä kappaleet ovat.Jokin näissä silti koskettaa ihan nostalgiasyistä.

Crouzonin syndrooman löysi Octave Crouzon. Heh heh, Octave! Siinäpä nimi, jota voisi harkita lapselleen, jos sellaisen saisi. (Marty on jo käyttänyt veto-oikeuttaan sellaisiin ihaniin nimiin kuin Emily ja Toby, mutta Octave? Pitääpä kysäistä.)

Päivi-serkku sai Englannissa pojan, jonka nimeksi tuli James. :) James-nimi on ollut minulle läheinen jo pitkään, jostain syystä. Muistelisin, että Kauniiden ja rhokeiden James Warwick aloitti mun ja Annin jamesailut. Tyyppi oli niin tylsä ja vanha, että aloimme ivallisesti puhua "jamesista" jutusta, kun jokin oli ... joko coolia tai ... lamea? mitä sanotaan suomeksi nykyään :D Ja se sitten jäi sanonnaksi. Sitten keksin James-lehden, joka oli parodia Suosikeista yms. nuorisolehdistä. Ja siitä se riemu vasta alkoi, kun Anni kehitteli vastavedoksi Nyt Räjähtää!-nimisen julkaisun. Haluan kuitenkin korostaa, että James tuli ensin!

Oiva nimivalinta siis, ja varmaan ihan minun lehteni mukaan nimetty ;) Niin että kovasti onnea Päiville ja Matthew'lle vauvan johdosta!

Mitä on pöydälläni-meemi:

-Etanoiden kantoastia (L) Shukla tutkiskelee juuri kantta mietteliään ja filosofisen näköisenä. Uudet etanat viettävät aina ekan illan niin. Onko se hyvä vai huono asia? En tiedä.

-MP3-soitin (EI ipod - 1-gigainen Zen Stone)

-Lontoosta ostettu Underground-aiheinen kynäpenaali

-Coca-Cola-lasi (vaaleanpunainen)

-ensi palkasta maksettavat laskut (plääh)

-nettitunnuksia ja avainkortteja sisältävä muovitasku (enkö olekin vastuullinen?)

-isiltä saatu kynä

-Joukkoliikenteen aikataulut 11.8.2008-31.5.2009 (aha, kohta vaihtuu... En kyllä tarvitse aikatauluja, koska 27 menee kaikkina tunteina ja viikonpäivinä tasan samoihin aikoihin.)

-kaksi USB-tikkua (täynnä varmuuskopioita)

-Jalan muotoinen puinen kaulakoru (söpö)

-kaksi hiusnauhaa (pinkki ja punainen)

-possumuki

-niskan venyttelyohjeet fysioterapeutilta

-tomuliina (käyttämätön)

-Jasper Fforden "The Eyre Affair"-kirja (hauska, suosittelen niille jotka on lukeneet engl.klassikoita)

-tyhjä nenäliinapakkaus (taitaa olla aika viedä sekin roskiin)

-nallen muotoisia muistilappuja

-jotain papereita (selvitellään myöhemmin)

-lämpömittari, joka ei toimi (sisälämpö toimii, ulkolämpö on aina HH.H. Katson netistä.)

Onko pöydällä tosiaan näin paljon tavaraa..? Teen joskus sen 25 asiaa minusta-meeminkin, mikä on facebookissa pyörinyt. Kunhan muistan ja viitsin ja kerkiän jne.

torstai, 2. huhtikuu 2009

Sekavaa...

Hämmentää:

-Miksi olen vieläkin gallupilla töissä?

-Miten saan tarpeeksi työvuoroja kun pääsiäinen tulee?

 

Itkettää:

-Taisteluplaneetta Galactica loppui! 

-Kaikki maksaa!

-En saanut kunnolla nukuttua!

 

Naurattaa:

-Hahahahahahahahahahahaa!

-En saanut kunnolla nukuttua!

tiistai, 31. maaliskuu 2009

Punainen päiväkirja

+5, joten hylkäsin sinisen talvitakin (muistutus itselle: siinä on lähtemättömiä tahroja, joten kannattanee ostaa ensi vuonna uusi) ja verhouduin taas mustaan, joka on kauhtunut mutta kevyempi. Tuulee sen verran, että nollakeli tuolla on, mutta aurinko lämmittää kuitenkin, ja valosta tulee hyvä mieli.

Isi on tulossa lauantaina mukaan kauppareissulle ja korjaamaan tietokonetuolin. Uskalsin siis ensimmäistä kertaa kuukausiin ostaa jotain muutakin kuin ruokaa. (Yms päivittäistavaroita) Säästäminen tekee niin synkeän olon, varsinkin kun mitään ei oikeasti jää säästöön vaikka miten monta tonnikalatölkillistä söisi. Söin siis ulkona, nautiskelin kanapurilaisesta ja kuuntelin vanhaa musiikkia. Minua huvittaa aina, kun ne soittavat sitä "dance baby dance"-biisiä. En tiedä kuka on esittäjä tai mikä on biisin nimi, mutta siitä tulee aina mieleen "Rauskin enkelit" vanhassa "Mennen tullen"-sarjassa. Koko kappale tuntuu vitsiltä. Samoin kuin "Nights in white satiiin", jota samassa sarjassa laulettiin. Mitähän muita biisejä Studio Julmahuvi/Mennen Tullen pilasi minulta? Ainakin "Elämältä kaiken sain" ja "Odotat lastain" tulevat mieleen. Vaikka en nyt noista kovin paljon välittänyt ennenkään. :D Huvittaa vaan.

Päätin, että voisin yhden kympin pistää johonkin, ihan että tuntisin olevani elossa. Kävin ahnaasti läpi Anttilan dvd-valikoimat, mutta muistinkin äkkiä, että päiväkirja oli lopussa, ja suuntasin Tiimariin.

Siellä minua odotti punainen päiväkirja, jonka olin hylännyt pari kuukautta sitten vihreän takia. Punainenkin on hyvin kaunis ja kävin aikanaan tiukan taistelun niiden kahden välillä. Tuntui, että punainen oli minua odotellut joulukuusta asti ja halusi kuulla elämäni tarinan. Nyt se on minun. Millaisia seuraavista kuukausista tulee, en tiedä, mutta nyt ainakin tuntuu toiveikkaalta. Olin onnellinen tänään ja energiaakin on. Pian saan toivottavasti sen kirjan käännettäväksi. Elämä hymyilee ja silleen. 

Pihassa oli jäätä, vettä ja lunta sekaisin ja lisäksi tuuli, huomenna menen kyllä ihan etupihalta enkä sitä kinttupolkua, joka on tähän mennessä ollut kätevämpi.

Etanoille maistuu tammenlehväsalaatti. Katselen mielelläni niitä syömässä, se näyttää aina niin kovalta työltä, kuin huhkisivat pelloilla itseään suurempien salaatinlehtien parissa.

Lopetan raporttini täältä tähän.