Että silleen. Lomake on jätetty kansliaan ja maisterin paperit pitäis tulla postissa ensi viikolla. Olen siis valmistunut. Tunnelma on pöllämystyneen unelias, joten kirjoittanen lisää syvällisiä pohdintoja kunhan olen levännyt stressin jälkimainingeissa. Oli viimeiseen asti sellainen tunne, etten vieläkään valmistu, ja nyt ollaan sit tässä. Oman alan työstähän ei oo mitään tietoa edelleenkään, mutta se ei estä innostumasta siitä että yksi elämänvaihe on ohi, vain 9 lukuvuotta myöhemmin. Olen maisteri! En aio ylpistyä tästä, mutta mua saa mielellään tituleerata sitten maisteri Paasoseksi. Joskus voi sanoa tuttavallisemmin myös Maiska.

Ja ei siinä vielä kaikki. Seiska on valinnut MINUT niiden harvojen ja valittujen joukkoon, jotka saa neljä (4) ilmaista numeroa, joiden jälkeen saan kyselyn johon mun toivotaan vastaavan.

Miten voi yksi nainen kestää näin paljon onnea?!