Olen nero. Siksi en ole hyvä käytännön asioissa.
-Luulin, että blogia ei pysty päivittämään, mutta se johtui siitä että painoin koko ajan väärää linkkiä.
-Jätin margariinin ja juuston yöksi pöydälle.
-Ostin uudet. Seuraavana aamuna löysin ne siitä pöydältä. Voi...
-Unohdin facebookin salasanan. Ei aavistusta, mikä se voi olla. Pakko hankkia uusi.
-Unohdin hakea pyykit kuivaushuoneesta ja ne olivat siellä taas viikon. (Tämä toistuu melkein joka viikko. Onneksi naapureilla ei ollut kovin paljon pyykkiä.)
-Vein kaikki kirjat kirjastoon, paitsi yhden joka oli sohvan välissä, ja niinpä on maksuja tullut taas 5,95.
Oikeesti ärsyttää tällaiset pikkuasiat. Aina jotain. Mutta onhan se todisteena neroudesta, joten...

Viime yönä näin ekan painajaisen siitä, etten saanut sitä käännöstyötä. Tiedän, etten mitenkään voi vielä huomenna saada postia firmasta, koska se käännös lähetettiin vasta perjantaina. Tässä voi olla edessä kaksi viikkoa tulisilla hiilillä, miten käy. Uskon, että mulla on hyvä mahdollisuus saada se työpaikka, mutta yritän varustautua myös pettymykseen. Käännösnäyte oli hauska ja vaativa juttu, aikuisten animaatio. Vaikka huumori oli aika kökköä, siinä oli paljon kielellisiä juttuja, mitä oli ajateltava ihan tosissaan. Ikävää siinä oli, että oli pakko tehdä ruotsinkielisen ykköskäännöksen päälle (suunnilleen sama määrä merkkejä kuin siinä). Muutenkin merkkimäärä (max 36 merkkiä rivillä) oli hyvin rajoittava, ja oli pakko karsia kielellistä ilmaisua tosi paljon. Ainakin se tehtiin Wordilla, ettei tarvinnut taistella käännösohjelman kanssa. Kunnioitus tv-kääntäjiä kohtaan nousi kyllä melkoisesti - ei sinne ihan ketä tahansa oteta. Testikäännöskin oli ihan oikea sarjan jakso, joka on osattava kääntää kunnolla.

Joka tapauksessa viime viikon perjantai, kun oli se koekäännöksenhakutilaisuus, oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Olin niin lähellä oikeiden tv-kääntäjien työtä, ja innostus koekäännöksestä oli suuri. Tämän viikon perjantai oli sitten vastakohta, kun paniikissa tarkistin kymmenettä kertaa, ettei varmasti jäänyt yhtään virhettä eikä ylimääräistä välilyöntiä mihinkään. Kun lähetin tekstin, minuun iski täydellisen tuhon tunne, joka tuli myös joka kerta esseetä/tenttikuorta palauttaessa. Enää ei voi ottaa mitään takaisin. Se joko kelpaa tai sitten ei. Yritä tässä sitten rentoutua, kun huomenna olis sentään vapaapäivä.

Jatkan varmaan toistaiseksi vielä gallupilla, vaikka saisinkin freelancer-hommia, koska niistä ei aina tiedä, miten usein töitä on. Töissä olo on potuttanut huomattavasti vähemmän, kun tietää että saatan päästä ehkä muihin hommiin lähiaikoina. Jos en pääse, potutusaste nousee noin 50 %.

Ensi viikon perjantaina on Ace Of Base-konsertti,johon olen menossa. Olen ollut fani 15 vuotta, vaihtelevalla innostuksella, ja nyt kun tunteet on viimein hiipumaan päin, bändi tulee sitten Suomeen. Minulla ei ole mitään odotuksia keikan suhteen, mikä on luultavasti hyvä asia. Sinne tulee myös muutamia ulkomaisia faneja Saksasta, Norjasta ja Latviasta ainakin. Toivottavasti päästään lavan eteen, koska olen niin lyhyt.

Kauhajoen tapaus oli kamala, mutta siitä on varmaan sanottu jo kaikki. Norpatin kannanotto oli aika osuva. Yhdyn siihen.

Tänään töissä oli outo tyyppi. Alkoi yhtäkkiä viittilöidä minulle hullun lailla ja osoitella ikkunaa. En tajunnut yhtään. Sitten hän viittilöi hitaammin, osoitti ikkunaa ja teki pyörittävää liikettä kädellä. Ai, siis sälekaihtimet kiinni? Okei. (Oli puhelimessa, niin ei voinut puhua, mutta olisi sen voinut selkeämminkin ilmaista.) Myöhemmin yksi toinen tyyppi tuli kysymään minulta käännöstyöasiasta. Keskustelu ei oikein sujunut.
Toinen tyyppi: Niin miten se sun käännöstyöjuttu?
Minä: Joo, parin viikon sisällä ratkeaa, katotaan nyt...
Outo Tyyppi (keskeyttää): Hei, Toinen Tyyppi, pelaatko ikinä blackjackia?
Minä: ???
Toinen tyyppi (vastaa oudolle tyypille ja kääntyy sitten taas minuun päin): Niin, että ensi viikollako?
Minä: Joo, tai seuraavalla, se...
Outo Tyyppi (keskeyttää): Minä pelaan blackjackia Love Hotellissa keskustassa.
????
Gallupilla on tosi outoja tyyppejä töissä. Jos olisin tylympi, viettäisin kaikki päivät tiuskimalla niille, että onko tuo sinusta normaalia käytöstä, mitä?*

*en itse käyttäydy oudosti, vaikka toivonkin, etteivät toiset huomaa jos liikuttelen huulia tai jopa ajattelen ääneen.