Tänään toin töihin vattuja. Niissä oli ötökkä. Se oli vihreä, pitkäsarvinen ja vähän ällö, mutta toisaalta kiinnostava. Huvittelin tuijottamalla sitä, kun se taivalsi vattujen epätasaisessa maastossa eteenpäin. Sitten se nousi rasian ulkosyrjälle ja eteni määrätietoisesti, kunnes alkoi horjua ja tipahti. Näppäimistön sisään.
Nyt on siis niin, että yhdessä meidän työpaikan koneessa on sisällä ötökkä. En tiedä, kuoliko se sinne vai onko se vielä elossa. Mahtaako se ryömiä sieltä ulos, kun joku tekee haastattelua?
Etanakanta on kasvanut usealla yksilöllä. Nyt niitä näkee ihanan paljon, kun on sadellut. Poimin parhaat päältä ja nostelen muutkin turvaan. Surettaa aina, kun näen kauniin etanankuoren rikki tallautuneena. Yhtenä päivänä näin, miten kolme etanaa oli syömässä jotain, mikä vaikutti sisäelimiltä. Ne siis söivät kuolleen etanan jäännöksiä. Kannibalismi ei niitä hetkauta. Olenkin miettinyt, onko etanoilla omaatuntoa. Omani eivät ainakaan osoita minkäänlaista moraalista pohdintaa, mutta ehkä en ole kasvattanut niitä tarpeeksi?
Kuulumisia: Hmm? Höö? Tuntuu, ettei mulle kuulu ikinä mitään. Kirjan käännösprojekti siirtyy syksyyn, joten kai yritän saada jotain muuta työtä sillä välillä.
Anni ja minä oltiin joskus Bogart Co-faneja. Bogart on tehnyt muutamankin todella nolostuttavan videon, jotka löytyvät Youtubelta. En nähnyt näitä lapsena koskaan - en tiedä, olisinko silloinkaan osannut innostua niistä - mutta tässä muutama nostalgiapala 80-luvun nuorille:
Kommentit